In Memoriam
Kimmo & Ritva Juutilainen
Suruvalittelu
Isämme Kimmo Juutilaisen pääsi ajasta ikuisuuteen 30.1. ja äitimme Ritva 13.2. Pidämme hautajaiset Hattulan kirkossa 27.2.2021 klo 12:00. Osallistuminen on koronarajoitusten takia valitettavasti mahdollista ainoastaan lähiperheellemme. Voit kuitenkin osallistua kirjoittamalla digitaalisen suruvalittelun alla olevalla lomakkeella. Voit lähettää suruvalittelun myös tavallisena sähköpostiviestinä kimmoritva.juutilainen@gmail.com ja liittää mukaan halutessasi jonkun kuvan.
葬儀のご案内
父Kimmo Juutilainenは1月30日、母Ritva Juutilainenは2月13日に召天しました。Covid-19の制限により、葬儀は親族及び近親者のみにて2021年2月27日にハメーンリンナ市の教会にて執り行います。
ご参列いただけない場合でも、以下のフォームを通して、もしくはメールアドレスkimmoritva.juutilainen@gmail.comにメッセージをお送りいただければ幸いです。
Letter of Condolence
Our father Kimmo Juutilainen passed away on January 30th and our mother on February 13th. The funeral will be held on February 27th, 2021 in the city of Hämeenlinna. Due to Covid-19 restrictions, only relatives can participate in the funeral. However, it is possible to participate through writing a digital letter of condolences using the form below. You may also send a letter of condolence as a regular email to kimmoritva.juutilainen@gmail.com and attach images if you wish.
Viimeinen leposija | 最後の安息の場 | Final Resting Place
Kimmon ja Ritvan hautakivi pystytettiin Hattulan Pyhän Ristin kirkon hautausmaalle 8.12.2021, pääportin välittömään läheisyyteen, pääkäytävän oikealle puolelle. Hautakiven toimitti hämeenlinnalainen Kiviveistämö J.E. Kaila Oy, kivilaji on Tervahelmi ja sitä louhitaan Suomessa ainoastaan Tervakoskella. Kiven valintaan vaikutti tummalla pohjalla, alhaalta ylös roihuavan punertavan värin kaunis vaihtelu. Ritva olisi tykästynyt tähän, Kimmolle olisi käynyt todennäköisesti mikä vain. Punertava väri symboloi upeasti Japania ja rakkautta. Halusimme kaiverruttaa japanilaisen kirjainmerkin Rakkaus kuvaamaan isän ja äidin yhteistä matkaa, heidän suhdettaan Japaniin jossa perheemme syntyi ja kasvoi sekä heidän jättämää perintöä meille jälkipolville. Rakkaus kuvaa parhaiten myös sitä mikä oli heille kummallekin kaikkein tärkeintä, kuten Kimmo joskus sanoi "Rakkaus ei ole tunne vaan persoona - Jeesus". Jeesus toi Kimmon ja Ritvan yhteen, johdatti heidät Japaniin ja loput on historiaa.
キンモとリトバの墓石は、2021年12月8日にハットゥラにあるPyhän Risti教会の墓地に建てられました。正門にとても近く、メインの小道の右側に建っています。墓石はハメーンリンナの J.E. Kaila Oy社によって制作されました。フィンランドのテルバコスキでのみ採掘されているテルバヘルミの石を使っています。ダークな色をベースに、下から上に向かって流れるように赤色が美しく変化していく石を選びました。リトバはきっとこれが好きだっただろうし、キンモにとってはどんな石でも良かっただろうと思います。赤い色は日本と愛を美しく象徴しています。私たちは、父と母の共に歩んだ人生の旅、私たち家族が生まれ育った日本との関係、そして彼らが私たちに残した遺産を描くために、日本語の「愛」の文字を刻みたいと思いました。愛は、キンモが時々「愛は感情ではなく人格―イエスそのものなのだよ。」と言ったように、彼らの両方にとって最も重要なものでした。イエスはキンモとリトバを会わせ、共に日本へ遣わしました。そして歴史が作られました。
The tombstone of Kimmo and Ritva was erected in the cemetery of the Church of the Holy Cross in Hattula on December 8, 2021, to the immediate vicinity of the main gate, to the right of the main aisle. The tombstone was delivered by Kiviveistämö J.E. Kaila Oy, the rock type is Tervahelmi and is mined in Finland only in Tervakoski. The choice of stone was influenced by the beautiful variation of the reddish color that flourishes on a dark background, from bottom to top. Ritva would have liked this, anything would have been okay to Kimmo. The color red wonderfully symbolizes Japan and love. We wanted to carve the Japanese character Love to depict the common journey of dad and mom, their relationship to Japan where our family was born and raised, and the legacy they left to us for posterity. Love also describes well what was most important to them both, as Kimmo sometimes said, "Love is not a feeling but a person - Jesus." Jesus brought Kimmo and Ritva together, guided them to Japan and the rest is history.
Vieraskirja | ゲストブック | Guest Book
Kävitkö haudalla? Haluaisitko jakaa ajatuksiasi ja tuntojasi? Jaettu suru, kaipaus ja muistotkin on hienoa saada kantaa yhdessä. Tämä on digitaalinen vieraskirja johon voit jättää niitä muidenkin luettavaksi. Julkaisemme kirjoituksia sitä mukaa kun niitä saapuu vieraskirjaan.
28.1.2022, Oili Rautiainen
Hei! Lämpimät kiitokset lähettämästänne viestistä. Lämmitti paljon, Ritva ja Kimmo olivat uskollisia ystäviä vuosien ajan. Jaksoivat Japanistakin lähettää henkilökohtaista postia. Lomilla vierailivat tapaamassa. Ollessani sos.lapsikylässä heidän vierailunsa ilahdutti meitä kaikkia. Kun kuolinsanoma tuli aikuiset lapseni olivat hyvin liikuttuneita. Muistelivat yhteisiä hetkiä lämmöllä. Viime vierailulla luonani Ritva toi japanilaisen pöytäluutun joka muistuttaa vielä päivittäin siitä rakkaudesta jota saimme heiltä kokea. Siunausta teille kaikille, he ovat perillä me vielä matkalla. Hautakivi on todella kaunis ja puhutteleva.
28.1.2022, Irma Repo
Sain myötäelää kokosydämisen lähettiperheen vaiheissa yli 30 vuoden ajan vuodesta 1967, jolloin tulin Opistolle työhön. Lähetysrenkaassa, lähettäjänä. Sitten eläkkeellä ollessaan he pitivät yhteyttä. Kävivät täällä Savonlinnassa tapaamassa ystäviä, entisiä renkaan jäseniä. Viimeksi Säämingin srk-talolla. Heillä oli sydäntä kuunnella toistenkin huolia. Heihin voi luottaa. Kiitollisena heistä. Muistoa siunaten ja kaivaten.
27.1.2022, Jouko ja Marja-Liisa Paukkunen
Olin Kimmon ja Ritvan kurssitoveri teologiaa opiskellessamme. Asuimme Kimmon kanssa viereisissä taloissa. Ylioppilaslähetys tuli meille tärkeäksi hengelliseksi kokoontumispaikaksi. Jouko
Oli ilo tavata vuosikymmenien jälkeen Joukon kurssitoverit Kimmo ja Ritva. Heidän asuessaan eläkeläisinä Elimäellä ja meidän Lapinjärvellä oli melko lyhyt matka kyläilyille puolin ja toisin, vaihtamaan kuulumisia ja rukoilemaan. Kotiseuroissamme saimme heiltä Sanan opetuksia ja erityisesti Kimmon löytämiä helmiä Raamatusta saimme ihmetellä. Heistä kiitollisina kaipaamme heitä ja heidän lämmintä ja iloista vieraanvaraisuuttaan ja sydämellisyyttään. Iloista uutta tapaamista odottaen... Marja-Liisa
26.1.2022, Terttu Törmä
Kimmo, Ritva ja Kari-mieheni olivat kurssitovereita ja myös hyviä ystäviä. Minä tulin mukaan 1962 Kauniaiskokouksen jälkeen. Opiskelimme ja valmistuimme. Minä olin Kuhmoisten hammasläkäri kun Ritva ja Kimmo kävivät viimeisellä tarkastuskäynnillä jouluk. 1968. Sain silloin tietää että he lähtevät kolmisin, Juho jo silloin tuli rukouksiimme. Kari siirtyi taivaan kotiin 2019 enkä vieläkään tahdo sitä ajoittain uskoa. Siellä he nyt ovat yhdessä tallella. Heitä kaikkia ikävöiden, Terttu Törmä
26.1.2022, Ulla Virkkunen
82-vuotias äitini ja minä lojuimme reporankoina Juutilaisten kodissa sadekauden voivuttamina. Seuraavalla viikolla Ritva teki pitkän matkan luoksemme "kun emme silloin meillä jaksaneet jutella kunnolla." Vietimme ihanan puheliaan päivän yhdessä. Tyypillistä Ritvaa! Kahtena viime vuotena Vesenterän Karilla, Annelilla ja minulla oli usein antoisat kännykkätreffit Ritvan kanssa. Ritva ja Kimmo olivat hyvä esimerkki siitä, mihin Jeesuksen seuraaminen johtaa.
25.1.2022, Lasse ja Leena Heimonen
Kimmo ja Ritva Juutilaisen muistoksi pystytetty hautakivi on äärettömän kaunis ja koskettava. Se kuvaa heidän Jeesukselle Kristukselle ja lähetysalttarille uhrattua elämäntyötään. Hautakiven yläosassa oleva japanilainen kanji-merkki, "Ai" eli "Rakkaus", on toteutettu harvinaisen hienolla kalligrafialla, joka sopii Nipponin lähetystyön eturivin sankareille! Kimmo ja Ritva kulkivat koko ajan eteenpäin Jeesuksen jalanjälkiä ja Hänen Sanaansa seuraten, maksoi mitä maksoi. Kirjoitan näitä ajatuksia, koska tunnen Herran Hengen vaikutusta muistellessani rakkaita työtovereitamme Jumalan vainioilla. Vielä vähän aikaa, niin taivaassa tavataan!
25.1.2022, Seija-Sisko Raitio
En ikävä kyllä pysty käymään haudalla - se on tosi kaunis ja puhutteleva mutta muistan suurella lämmöllä heitä molempia ennen kaikkea yhteisen rakkautemme Jeesuksen nimessä ja nimeen. Kaipaan kovin taivaan kotiin ja siellä saamme yhdessä ylistää Jeesusta Kristusta. Teitä kaikkia siunaten.
25.1.2022, Raimo ja Anja Mustonen
Lämmöllä muistelemme yhteisiä juttutuokioitamme. Rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiin loisti heidän kasvoistaan ja kaikesta, mitä he tekivät. On ilo muistella heitä ja heidän uhrautuvaa elämäänsä toisten hyväksi.
12.12.2021, Juho Juutilainen
Kävin haudalla ensimmäistä kertaa niin että näin hautakiven paikoillaan. Kova pakkanen oli hellittänyt ja järvelle avautuva luminen maisema oli utuinen. Haudalle tuleminen jännitti, vähän pelottikin.
Isän ja äidin poissaolo tuli taas astetta konkreettisemmaksi, lopullisemmaksi, peruuttamattomammaksi. En vain osaa edelleenkään ymmärtää ja käsittää että he ovat poissa. Ei vain mene mitenkään jakeluun. Mieli sanoo että he ovat vain ehkä Japanissa, ovathan he olleet aikaisemminkin poissa pitkiä aikoja, vuosia. Hautakiven edessä polvistuneena ja kiveä tuijottaessa tuli haikeus ja ikävä. Kaivoin kännykkäni esiin ja katsoin muutaman videon viimeisestä viikonlopusta isän ja äidin luona Elimäellä tammikuussa 2021. Yhtäkkiä he olivatkin täyttä totta, omia itsejään, muistelivat mietteliäinä menneitä. Videota katsellessa tuli hyvä mieli; he ovat edelleen kyllä läsnä mutta vain yhden askeleen meitä edellä. Ikävän sekaan tulvahti kiitollisuuden aalto.