“Ihmisen Poikakaan ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” Näin meidän Vapahtajamme sanoi lähtiessään ylös Jerusalemiin, pääsiäisjuhlille. Hänen tiensä oli Via Dolorosa, kärsimysten ja tuskien tie, joka päättyi lopulta ristille. Siellä meidät lunastettiin ja sovitettiin.

​

Tämän Jeesuksen kulkeman tien varrelle mekin olemme pysähtyneet elämän ja kuoleman suurten kysymysten kanssa. Ei meidän ole itsestään selvää ja helppoa hyväksyä elämän rajallisuutta ja kärsimystä, jotka ihmisen osana ovat. Olisimme suoneet Ritvalle ja Kimmolle vielä yhteisiä eläkepäiviä ja yhdessäolon aikaa läheisten kanssa.

​

Toisaalta meitä kaikkia jo valmistettiin tähän hetkeen. Ritva oli selviytynyt monesta vakavasta sairaudesta vuosien varrella. Olimme hänen kanssaan kokeneet monia ilon ja kiitoksen hetkiä, suorastaan Jumalan ihmeitä. Mutta uuden vuoden myötä alkoi näyttää siltä, että aika täyttyy rakkaan ihmisen kohdalla. Ritva itse jätti päivänsä turvallisesti Jumalan armollisiin käsiin teidän läheisten valvoessa vierellä.

Tämän valmistautumisen keskellä saimme yllättävän viestin Kimmon poismenosta. Kimmo oli valmistautunut elämään lähellä Ritvaa  ja teitä lapsia sekä lastenlapsia. Olitte jo suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Sydämessänne on nyt tyhjä paikka, kun teitä niin suuresti rakastaneet äiti ja isä tai mummo ja vaari ovat poissa.

​

Sydämessänne on nyt tyhjä paikka, kun teitä niin suuresti rakastaneet äiti ja isä tai mummo ja vaari ovat poissa. Meillä kaikilla on ikävä. Ehkä meitä kuitenkin lohduttaa Raamatun sana, joka on kuin Kimmon ja Ritvan testamentti, 2. Kor. 5. Luitte tätä lukua yhdessä Kimmon kanssa jokin aika sitten.