In Memoriam

Kimmo & Ritva Juutilainen

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,

3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;

7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

12 Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.

13 Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

2. Korinttolaiskirje 5. luku

"Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty."

 

2. Korinttolaiskirje 5:1

Viimeiset päivät

Ritvalla todettiin haimasyöpä keväällä 2020. Sytostaattihoidon jälkeen syöpä leikattiin syksyllä onnistuneesti, mutta vuoden vaihteen jälkeen syövän todettiin levinneen uudelleen. Tilanne eteni lopulta niin, että Ritva pääsi saattohoitoon Hämeenlinnan Koivikkokotiin, jonne Kimmo oli saattamassa häntä 25.1.2021.

 

Seuraavana päivänä Kimmo sai laajan aivorunkoinfarktin ja joutui sairaalaan. Vielä illalla Kimmo keskusteli, mutta seuraavana aamuna hän oli jo syvässä tajuttomuuden tilassa. Kimmon viimeisiksi sanoiksi jäi hyvää yötä toivottaessa sanat “Ei hätää”. Mikä lohdullinen viesti, Kimmolla ei kaiken keskellä ollut mitään hätää.

Kimmo siirrettiin samaan saattohoitokotiin Ritvan luo, jossa hän sananmukaisesti nukkui pois Ritvan ja muiden rakkaidensa ympäröimänä 30.1. Kimmon ja Ritvan vuosikymmenten yhteinen rukous päästä samaan aikaan ajasta ikuisuuteen toteutui tavalla, jota kukaan ei osannut arvata eikä odottaa. Ilmassa oli samanaikaisesti surua, ikävää, iloa ja helpotustakin.

Kimmolla oli tapana pitää aamuhartaus, oli hän sitten yksin tai muiden kanssa. 24.1. hän luki viimeiseksi jääneessä perheen yhteisessä aamuhartaudessa Raamatusta luvun 2. Kor. 5. Sitä lukiessaan hän pysähtyi muutamaan otteeseen ihmettelemään ääneen sitä kuinka hyvin Raamatun paikka sopi Ritvan tilanteeseen. Tietämättään hän luki kyseisen Raamatun kohdan myös itselleen.

Ritva jaksoi Kimmon lähdön jälkeen vielä kaksi viikkoa. Hänen vointinsa heikkeni tasaisesti niin että viimeisenä kahtena päivänä hän ei pystynyt enää puhumaan. Kontakti lapsiin ja hoitajiin säilyi kuitenkin loppuun asti ja 13.2. aamupäivällä hän sai ihmetellä videopuhelun välityksellä tuoreimman lapsenlapsensa kasvoja. Aarnelle ja Tanjalle oli syntynyt terve poikavauva aamuyöllä.

Ritva nukkui pois muutama tunti pienokaisen näkemisen jälkeen. Elämän viestikapula vaihtoi kantajaansa.